Elämää endonkin kanssa

Viimeisestä kirjoituksesta on luvattoman kauan aikaa. Raskaus ja sitä seurannut uusi arki on vienyt mennessään. Väsymys ja ajoittainen järjen menetykseltä tuntunut sekavuus on vaatinut oman osuutensa uuden arjen opettelun ohella. Odotettu aarteemme näki päivänvalon puolitoista viikkoa ennen laskettua aikaa, 22.12.2015, mitoin 4050 g ja 51 cm. Meillä siis vietetään pian 1-vuotissynttäreitä ja en meinaa (minäkään) uskoa miten nopeasti ensimmäinen vuosi on kulunut.

En ole ikävöinyt isoa mahaa laisinkaan.

Benjamin on siis tällä hetkellä 9 kuukautta. Liikkeelle lähdön ja kesälomalla pidetyn unikoulun ansiosta tunnen saavani hiljalleen oman elämäni takaisin. Olen miettinyt paljon mihin haluaisin keskittää energiaani lapsen kasvatuksen lisäksi ja sitä varten lainasin useamman ihmisen suosituksesta Lauri Järvilehdon Upeaa työtä! -kirjan. Kirjassa on erilaisia harjoituksia, joista yksi on oman kutsumuskartan tekeminen. Kutsumuskartassa kirjoitetaan yksinkertaisesti ylös kaikki sellainen tekeminen, josta pitää. Itse en ole vielä tuota karttaa tehnyt mutta se herätti minussa ajatuksen ja innostuksen tämän blogin uudelleen herättämiseen.

Benjamin 9 kk.

Sitten päästäänkin itse asiaan eli endometrioosiin. Vaikka endometrioosi onkin krooninen sairaus niin tilanteeni on tällä hetkellä hyvä. Ajoittaista pientä tuikintaa alavatsalla lukuunottamatta olen saanut elää kivutonta elämää koko raskauden ja sitä seuranneen imetyksen ajan vielä tähänkin päivään asti. Imetän edelleen eikä kuukautiseni ole vielä alkaneet. Vauva-arjessa ehkä yksi parhaimmista asioista on hetkessä eläminen. Näin ollen en koe tässä hetkessä minkäänlaista tarvetta murehtia siitä mitä tapahtuu kun kuukautiset taas alkavat. Siispä itse endo ei näyttele elämässäni tällä hetkellä suurta roolia ja siksi olenkin päätynyt tämän blogin osalta siihen, että kirjoitan elämästäni endonkin kanssa eli aiheet vaihtelevat sen mukaan mitä eteeni sattuu. Mammablogia tästä ei kuitenkaan (toivottavasti) tule mutta tietysti kirjoitukset tulevat vääjäämättä käsittelemään myös vanhemmuuden teemoja. Koska kyllä vain se niin on, että on minullakin sanottavaa esimerkiksi imetyksestä ja väsymyksestä.

Endo on kuitenkin elämässäni aina ja nyt jos koskaan tämän endoblogi on ajankohtainen, sillä Endometrioosiyhdistyksellä alkoi keväällä Nuori nainen ja endometrioosi -projekti, jonka tavoitteena on muun muassa tavoittaa yhä enemmän nuoria, kertoa heille kuukautisista ja epätyypillisistä kuukautisista sekä rohkaista kovista kivuista tai runsaista kuukautisista kärsiviä nuoria hakeutumaan mahdollisimman nopeasti hyvään hoitoon. Seuraan itse kyseistä projektia suurella mielenkiinnolla ja olen ollut mukana projektin alkuvaiheissa vapaaehtoisen roolissa.

Kuulen mielelläni jos just sulla on jokin aihe mielessä mistä haluaisit, että kirjoittelen! Kiva, että olet vielä matkassa mukana. Ja muistakaa, voimakas kuukautiskipu ei ole normaalia!