Endometrioosi ei välttämättä tarkoita lapsettomuutta

Kirjoituksissani on ollut melkoinen tauko. Olen ollut viime aikoina erittäin väsynyt ja kokenut uusia tuntemuksia kehossani, jotka ovat vieneet aikaani ja energiaani. Vaikka tämä alkuun kuulostaakin ikävältä, niin tilanne on itseasiassa täysin toisinpäin: olen raskaana!

Endometrioosiani hoidettiin leikkauksen yhteydessä asetetulla Mirena-hormonikierukalla. Hoitoa täydennettiin vielä kaksi kuukautta leikkauksen jälkeen päivittäisen alavatsakivun takia Cerazette-minipillereillä. Tämä yhdistelmä ei auttanut kipuihin toivotulla tavalla ja koin kipuja arjen ja työn lomassa myös koko Thaimaan lomamme ajan loppuvuodesta 2014. Lisäksi minipillerit saivat mieleni hyvin alakuloiseksi ja nuorten mielenterveysseuraa johtavana henkilönä säikähdin asiaa niin paljon, että aloimme pohtimaan mieheni kanssa mikä voisi olla seuraava ratkaisu.

Tämän pienen ihmeen on laskettu saapuvan sulostuttamaan päiviämme 1.1.2016.

Lähdimme tammikuun lopulla mökille pohtimaan tilannettamme ja päädyimme siihen, että jätämme kaiken hormonaalisen hoidon pois. Teimme siis päätöksen, että kokeilemme jos tulisin raskaaksi. Hoitava lääkärini arvioi meille 70 % mahdollisuuden raskautumiseen ja 50 % mahdollisuuden siihen, että endometrioosin haitalliset oireet häviäisivät raskauden jälkeen. Saimme myös tiedon että jos raskautumista ei tapahtuisi puolen vuoden aikana, pääsisimme hedelmöityshoitoon. Normaalisti hedelmöityshoitoa harkitaan vasta vuoden yrittämisen jälkeen, mutta endometrioosipotilailla odotusaika puolitetaan.

"Endometrioosi heikentää hedelmällisyyttä usealla eri mekanismilla. Niiden aiheuttamat muutokset voivat esimerkiksi heikentää munasolujen ja alkioiden laatua sekä haitata alkion kiinnittymistä kohdun limakalvolle. Tästä huolimatta suuri osa endometrioosipotilaista tulee spontaanisti raskaaksi, mutta mitä vaikea-asteisempi tauti on, sitä useammin tarvitaan lapsettomuushoitoja." -Potilaan lääkärilehti (Lähde)

Tuo 70 % mahdollisuus oli mielestämme tilanteeseeni nähden todella hyvä kun ajattelee miten laajalle tauti oli levinnyt. Uskon kuitenkin, että leikkauksessa tehty siivous ja se, että molemmat munanjohtimet olivat auki edesauttoivat raskautumista huomattavasti. Vaikka Endometrioosiyhdistykselle tehty opinnäytetyö osoittaakin toisin, olen erittäin optimistinen 50 % "paranemismahdollisuuteen", sillä äidilläni kivut katosivat raskauden jälkeen. Onhan endometrioosikin perinnöllinen, joten miksei tämäkin asia.

"Suurin osa vastaajista koki endometrioosista johtuvia kipuja ennen raskautta.Raskauden aikana kiputuntemuksia esiintyi kolmanneksen vähemmän kuin ennenraskautta. Yli puolet vastaajista kertoi, että kivut ja oireet palasivat vielä voimakkaampina kuin mitä ne olivat olleet ennen raskautta. Lisäksi suurin osa vastaajista kertoi raskauden jälkeisen kiputuntemuksen olleen samankaltaista kivun tunnetta kuin ennen raskautta ja raskauden aikana." -Endometrioosiyhdistykselle tehty opinnäytetyöä (Lähde)

Onneksemme kuukautiseni alkoivat heti helmikuun puolella ja otimmekin heti ovulaatiotikut käyttöön. Huhtikuun lopulla huomasin olevani erittäin väsynyt kipeine rintoineni ja neljän positiivisen raskaustestin jälkeen aloimme jo uskomaan raskauden olevan todellista. Tulin siis toisesta kuukautiskierrosta raskaaksi. Uskomatonta!

Tikkuun pissattiin aika monta kertaa ennen kuin uskottiin.

Yllä olevien oireiden lisäksi olen jo kokenut monia muita raskauteen liittyviä ei-niin-miellyttäviä oireita, mutta ne kaikki kuuluvat asiaan: antaa tulla vaan kaikkia oireita niin tiedän olevani raskaana. Endometrioosin takia - tai ansiosta -  osaan arvostaa raskaaksi tulemista, olemista ja tulevaa pienokaista enemmän kuin ilman "endoa". Nyt kun olemme nähneet pienen ihmeemme televisioruudulta ja raskauden ensimmäinen kolmannes on ohi odotan innolla paljon luvattua raskaushehkua ja pyrin nauttimaan odotuksesta tässä hetkessä.

Meidän kohdalla sattui suuri onni, että endosta huolimatta raskaus onnistui luonnollisesti. Kaikille ei ikävä kyllä käy samoin, edes hedelmöityshoidolla, vaan endo saattaa estää raskaaksi tulemisen lopullisesti. Olimme mieheni kansssa keskustelleet jo paljon tästäkin vaihtoehdosta, ja suosittelen samaa kaikille endosiskoilleni: varaudu pahimpaan, toivo parasta. En tarkoita tätä pessimistisellä tavalla: jos raskautuminen ei onnistu, kannattaa muistaa että maailmassa on kaukana ja lähellä paljon lapsia jotka ovat ilman rakastavia vanhempia ja turvallista kotia. Jos endometrioosi evää raskautumisen mahdollisuuden, voi se toisaalta antaa mahdollisuuden luoda perhettä toisella tavalla. Adoptio ei missään nimessä ole yhtään huonompi tai vähemmän arvokas vaihtoehto.

Nyt aiomme mieheni kanssa ottaa kuitenkin kaiken raskaudestani irti! Työhuone muutetaan lastenhuoneeksi, takapihan käyttämätön hiekkalaatikko kunnostetaan ja Venla-kisua ruvetaan siedättämään lähipiirin vauvoilla. Oi autuutta!