Usko itseesi ja toteuta unelmiasi!

Ala-asteella ollessani minut heivattiin kaveriporukasta, jonka kanssa olin viettänyt melkein koko siihenastisen lapsuuteni. Näin aikuisiällä olen monesti miettinyt, että tuo kokemukseni lähenteli hylätyksi tulemisen tunnetta. Kun lukiossa piti päättää mihin hakee jatko opiskelemaan ja tätä varten piti käydä keskustelemassa opon kanssa, olivat hänen ensimmäiset sanat todistukseni vilkaisun jälkeen jotakuinkin tähän suuntaan: "no ei tällä kyllä oikein mihinkään pääse". Googlasin mitä opinto-ohjaajan työnkuvasta sanotaan tänä päivänä ja silmiini osuivat ainakin seuraavat asiat: työssä tarvitaan kykyä saavuttaa opiskelijoiden luottamus, ohjauksessa käsitellään opintojen ja elämän suunnittelua sekä ammatinvalintaa. En tiedä oliko opolla huono päivä vai oliko lause pieleen mennyttä sarkasmia mutta tuo yksi pieni lause jätti minuun elinikäiset jäljet. Lukio oli minulle muutenkin vaikea koska olen enemmän käytännön ihminen kuin lukijatyyppiä. Jos olisin silloin tiennyt mitä haluan työkseni tehdä, olisin mennyt suoraan ammattikouluun enkä lukioon. Samaan aikaan kärsin kaameimpien menkkojen lisäksi kaameimmasta aknesta ja itsetuntoni oli pohjamudissa. Opon sanat eivät suoranaisesti ainakaan auttaneet tilanteeseen. Näissä ja muissa vaikeissa hetkissä muistan ajatelleeni, että kyllä mä vielä noille näytän!

Molemmat tarinat jatkuvat kuitenkin varsin hyvin. Ala-asteella minut otti suojiinsa luokkamme varmasti fiksuin tyttö, joka on säilynyt elämässäni aina tähän päivään asti, olihan hän häissämme kaasonani. Opon kanssa käydyn keskustelun murtamana menin kotiin, jossa onnekseni valveutunut äitini ehdotti, että hakisin yo-merkonomilinjalle liiketalousopistoon. Hain, pääsin sisään ja opiskelukaveristani tuli paras ystäväni kenen kanssa jaamme tällä hetkellä äitiyden ihmeellisen maailman.

Pilvi, jota siskoksenikin luullaan.

Viikko sitten oli se päivä jolloin kaikki vaikeudet unohtuivat ja olisin voinut soittaa tuolle opolle ja kertoa mihin asti olen päässyt huolimatta hänen epäuskostaan minua kohtaan. Mennäänpä ensiksi kuitenkin noin 5 vuotta taaksepäin. Yo-merkonomiopintojen ja hetken työelämässä olemisen jälkeen jatkoin opintoja Tradenomiksi. Kun muut menivät työharjoitteluun erilaisiin yrityksiin, minä menin kolmannelle sektorille, Suomen Mielenterveysseuraan. Monien sattumusten ja yhden opinnäytetyön jälkeen löysin itseni perustamasta Suomen ensimmäistä nuorten mielenterveysseuraa, Yeesiä, yhdessä juuri tutuksi tulleen Pilvin ja kaverijoukon kanssa, joista yksi oli nykyään aviomiehekseni kutsuttava olento. Meillä oli unelmana tehdä ihan erilaista mielenterveystyötä ja mahdollistaa sellaista vapaaehtoistoimintaa, jota ei oltu järjestökentällä ennen tavattu. Muistan silloin sanoneeni hiljaa itselleni, että tästä tulee vielä jotain suurta. Palaset loksahtivat kohdalleen, saimme yllättäen toiminnalle rahoituksen ja yhtäkkiä olimme rakentamassa positiivisuuteen, toiminnallisuuteen ja voimavaralähtöisyyteen perustuvaa nuorten mielenterveystyötä, innovoimassa nykyaikaisia järjestöosallistumisen muotoja sekä toteuttamassa kokeilukulttuuriin perustuvaa projektityötä.

Viikko sitten kaikki tehty työ palkittiin kun SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, yli 200 sosiaali- ja terveysalan järjestöä yhteen kokoava valtakunnallinen kattojärjestö palkitsi Yeesin vuoden 2016 SOSTE-palkinnolla. Palkinto myönnetään toiminnasta, joka ilmentää rohkeutta, väkevyyttä ja edelläkävijyyttä ja tuo uusia näkökulmia hyvinvointitaloudesta käytävään keskusteluun.

Yeesiläiset vastaanottamassa palkintoa.

Olimme Pilvin kanssa reilu parikymppisiä pikkutyttöjä kun lähdimme toteuttamaan unelmaamme. Harva ihminen kokee jotain näin suurta: kasvaa yhdessä aikuisiksi naisiksi, alkaa muistuttamaan toisiaan ja heistä tulee rakkaat ystävät. Pilvi oli paikalla kun sain endodiagnoosin, kun sain tietää olevani raskaana ja kun menin naimisiin. Tällä yhteisellä matkalla olemme vuorotellen kannatelleet toisiamme, kuljettu elämän matkaa ja uskottu omaan juttuun. Sen voimalla, intohimolla, rakkaudella ja kutsumuksella pääsee minne vain!

Sinäkin saatat laahata välillä pohjamutia myöten, eteesi saattaa sattua ajattelemattomia lauseita jonkun toisen suusta kuultuna, kaverit tulevat ja menevät. Pidä kuitenkin sinuun uskovista ihmisistä tiukasti kiinni, keskustele, kuuntele, luota. Ennen kaikkea luota itseesi ja siihen, mitä olet.

Katsoin aamulla vierestäni herännyttä pientä poikaani ja ajattelin: toivottavasti saan hänen itsetuntonsa loistamaan, valettua uskoa itseensä, omiin kykyihinsä ja valintoihinsa sekä kannustaa unelmien toteuttamiseen.

Elämää endonkin kanssa

Viimeisestä kirjoituksesta on luvattoman kauan aikaa. Raskaus ja sitä seurannut uusi arki on vienyt mennessään. Väsymys ja ajoittainen järjen menetykseltä tuntunut sekavuus on vaatinut oman osuutensa uuden arjen opettelun ohella. Odotettu aarteemme näki päivänvalon puolitoista viikkoa ennen laskettua aikaa, 22.12.2015, mitoin 4050 g ja 51 cm. Meillä siis vietetään pian 1-vuotissynttäreitä ja en meinaa (minäkään) uskoa miten nopeasti ensimmäinen vuosi on kulunut.

En ole ikävöinyt isoa mahaa laisinkaan.

Benjamin on siis tällä hetkellä 9 kuukautta. Liikkeelle lähdön ja kesälomalla pidetyn unikoulun ansiosta tunnen saavani hiljalleen oman elämäni takaisin. Olen miettinyt paljon mihin haluaisin keskittää energiaani lapsen kasvatuksen lisäksi ja sitä varten lainasin useamman ihmisen suosituksesta Lauri Järvilehdon Upeaa työtä! -kirjan. Kirjassa on erilaisia harjoituksia, joista yksi on oman kutsumuskartan tekeminen. Kutsumuskartassa kirjoitetaan yksinkertaisesti ylös kaikki sellainen tekeminen, josta pitää. Itse en ole vielä tuota karttaa tehnyt mutta se herätti minussa ajatuksen ja innostuksen tämän blogin uudelleen herättämiseen.

Benjamin 9 kk.

Sitten päästäänkin itse asiaan eli endometrioosiin. Vaikka endometrioosi onkin krooninen sairaus niin tilanteeni on tällä hetkellä hyvä. Ajoittaista pientä tuikintaa alavatsalla lukuunottamatta olen saanut elää kivutonta elämää koko raskauden ja sitä seuranneen imetyksen ajan vielä tähänkin päivään asti. Imetän edelleen eikä kuukautiseni ole vielä alkaneet. Vauva-arjessa ehkä yksi parhaimmista asioista on hetkessä eläminen. Näin ollen en koe tässä hetkessä minkäänlaista tarvetta murehtia siitä mitä tapahtuu kun kuukautiset taas alkavat. Siispä itse endo ei näyttele elämässäni tällä hetkellä suurta roolia ja siksi olenkin päätynyt tämän blogin osalta siihen, että kirjoitan elämästäni endonkin kanssa eli aiheet vaihtelevat sen mukaan mitä eteeni sattuu. Mammablogia tästä ei kuitenkaan (toivottavasti) tule mutta tietysti kirjoitukset tulevat vääjäämättä käsittelemään myös vanhemmuuden teemoja. Koska kyllä vain se niin on, että on minullakin sanottavaa esimerkiksi imetyksestä ja väsymyksestä.

Endo on kuitenkin elämässäni aina ja nyt jos koskaan tämän endoblogi on ajankohtainen, sillä Endometrioosiyhdistyksellä alkoi keväällä Nuori nainen ja endometrioosi -projekti, jonka tavoitteena on muun muassa tavoittaa yhä enemmän nuoria, kertoa heille kuukautisista ja epätyypillisistä kuukautisista sekä rohkaista kovista kivuista tai runsaista kuukautisista kärsiviä nuoria hakeutumaan mahdollisimman nopeasti hyvään hoitoon. Seuraan itse kyseistä projektia suurella mielenkiinnolla ja olen ollut mukana projektin alkuvaiheissa vapaaehtoisen roolissa.

Kuulen mielelläni jos just sulla on jokin aihe mielessä mistä haluaisit, että kirjoittelen! Kiva, että olet vielä matkassa mukana. Ja muistakaa, voimakas kuukautiskipu ei ole normaalia!

Endometrioosi ei välttämättä tarkoita lapsettomuutta

Kirjoituksissani on ollut melkoinen tauko. Olen ollut viime aikoina erittäin väsynyt ja kokenut uusia tuntemuksia kehossani, jotka ovat vieneet aikaani ja energiaani. Vaikka tämä alkuun kuulostaakin ikävältä, niin tilanne on itseasiassa täysin toisinpäin: olen raskaana!

Endometrioosiani hoidettiin leikkauksen yhteydessä asetetulla Mirena-hormonikierukalla. Hoitoa täydennettiin vielä kaksi kuukautta leikkauksen jälkeen päivittäisen alavatsakivun takia Cerazette-minipillereillä. Tämä yhdistelmä ei auttanut kipuihin toivotulla tavalla ja koin kipuja arjen ja työn lomassa myös koko Thaimaan lomamme ajan loppuvuodesta 2014. Lisäksi minipillerit saivat mieleni hyvin alakuloiseksi ja nuorten mielenterveysseuraa johtavana henkilönä säikähdin asiaa niin paljon, että aloimme pohtimaan mieheni kanssa mikä voisi olla seuraava ratkaisu.

Tämän pienen ihmeen on laskettu saapuvan sulostuttamaan päiviämme 1.1.2016.

Lähdimme tammikuun lopulla mökille pohtimaan tilannettamme ja päädyimme siihen, että jätämme kaiken hormonaalisen hoidon pois. Teimme siis päätöksen, että kokeilemme jos tulisin raskaaksi. Hoitava lääkärini arvioi meille 70 % mahdollisuuden raskautumiseen ja 50 % mahdollisuuden siihen, että endometrioosin haitalliset oireet häviäisivät raskauden jälkeen. Saimme myös tiedon että jos raskautumista ei tapahtuisi puolen vuoden aikana, pääsisimme hedelmöityshoitoon. Normaalisti hedelmöityshoitoa harkitaan vasta vuoden yrittämisen jälkeen, mutta endometrioosipotilailla odotusaika puolitetaan.

"Endometrioosi heikentää hedelmällisyyttä usealla eri mekanismilla. Niiden aiheuttamat muutokset voivat esimerkiksi heikentää munasolujen ja alkioiden laatua sekä haitata alkion kiinnittymistä kohdun limakalvolle. Tästä huolimatta suuri osa endometrioosipotilaista tulee spontaanisti raskaaksi, mutta mitä vaikea-asteisempi tauti on, sitä useammin tarvitaan lapsettomuushoitoja." -Potilaan lääkärilehti (Lähde)

Tuo 70 % mahdollisuus oli mielestämme tilanteeseeni nähden todella hyvä kun ajattelee miten laajalle tauti oli levinnyt. Uskon kuitenkin, että leikkauksessa tehty siivous ja se, että molemmat munanjohtimet olivat auki edesauttoivat raskautumista huomattavasti. Vaikka Endometrioosiyhdistykselle tehty opinnäytetyö osoittaakin toisin, olen erittäin optimistinen 50 % "paranemismahdollisuuteen", sillä äidilläni kivut katosivat raskauden jälkeen. Onhan endometrioosikin perinnöllinen, joten miksei tämäkin asia.

"Suurin osa vastaajista koki endometrioosista johtuvia kipuja ennen raskautta.Raskauden aikana kiputuntemuksia esiintyi kolmanneksen vähemmän kuin ennenraskautta. Yli puolet vastaajista kertoi, että kivut ja oireet palasivat vielä voimakkaampina kuin mitä ne olivat olleet ennen raskautta. Lisäksi suurin osa vastaajista kertoi raskauden jälkeisen kiputuntemuksen olleen samankaltaista kivun tunnetta kuin ennen raskautta ja raskauden aikana." -Endometrioosiyhdistykselle tehty opinnäytetyöä (Lähde)

Onneksemme kuukautiseni alkoivat heti helmikuun puolella ja otimmekin heti ovulaatiotikut käyttöön. Huhtikuun lopulla huomasin olevani erittäin väsynyt kipeine rintoineni ja neljän positiivisen raskaustestin jälkeen aloimme jo uskomaan raskauden olevan todellista. Tulin siis toisesta kuukautiskierrosta raskaaksi. Uskomatonta!

Tikkuun pissattiin aika monta kertaa ennen kuin uskottiin.

Yllä olevien oireiden lisäksi olen jo kokenut monia muita raskauteen liittyviä ei-niin-miellyttäviä oireita, mutta ne kaikki kuuluvat asiaan: antaa tulla vaan kaikkia oireita niin tiedän olevani raskaana. Endometrioosin takia - tai ansiosta -  osaan arvostaa raskaaksi tulemista, olemista ja tulevaa pienokaista enemmän kuin ilman "endoa". Nyt kun olemme nähneet pienen ihmeemme televisioruudulta ja raskauden ensimmäinen kolmannes on ohi odotan innolla paljon luvattua raskaushehkua ja pyrin nauttimaan odotuksesta tässä hetkessä.

Meidän kohdalla sattui suuri onni, että endosta huolimatta raskaus onnistui luonnollisesti. Kaikille ei ikävä kyllä käy samoin, edes hedelmöityshoidolla, vaan endo saattaa estää raskaaksi tulemisen lopullisesti. Olimme mieheni kansssa keskustelleet jo paljon tästäkin vaihtoehdosta, ja suosittelen samaa kaikille endosiskoilleni: varaudu pahimpaan, toivo parasta. En tarkoita tätä pessimistisellä tavalla: jos raskautuminen ei onnistu, kannattaa muistaa että maailmassa on kaukana ja lähellä paljon lapsia jotka ovat ilman rakastavia vanhempia ja turvallista kotia. Jos endometrioosi evää raskautumisen mahdollisuuden, voi se toisaalta antaa mahdollisuuden luoda perhettä toisella tavalla. Adoptio ei missään nimessä ole yhtään huonompi tai vähemmän arvokas vaihtoehto.

Nyt aiomme mieheni kanssa ottaa kuitenkin kaiken raskaudestani irti! Työhuone muutetaan lastenhuoneeksi, takapihan käyttämätön hiekkalaatikko kunnostetaan ja Venla-kisua ruvetaan siedättämään lähipiirin vauvoilla. Oi autuutta!

Tiesitkö tätä?

Minulle on usein endometrioosin yhteydessä tullut tunne "kun mikään ei enää yllätä". Tästä koko jutusta on joskus tosi vaikea kertoa siitä kysyville kun tuntuu, että aina jää jotain sanomatta. Kyseessä on niin monisyinen ja monimutkainen sairaus. Siksipä sainkin idean tähän bloggaukseen.

Seuraavaksi listaan muutamista asioista, jotka ovat yllättäneet minut täysin matkallani endometrioosin kanssa:

• endometrioosia voi olla myös navassa milloin kuukautisveri tulee pois navan kautta ja usein leikkauksessa siivotaan koko napa pois
• endometrioosi voi levitä myös keuhkoihin ja sydämeen
• endometrioosi leviää kuin syöpä
• endometrioomat eli munasarjakystat voivat puhjeta ja aiheuttaa vuodon vatsaonteloon (kuten minulle on käynyt monta kertaa)
• endometrioosi voi periytyä myös miehen kautta
• endometrioosia sairastavilta kysytään usein "oletko raskaana" vaikka kyseessä on todella kiusallinen vatsan turvotus
• immuunijärjestelmä on heikentynyt ja siksi sairastavilla on herkästi muitakin sairauksia
• raskaus voi lieventää oireita 50 % tapauksista
• syvät endometrioosipesäkkeet aiheuttavat kipua kasvaessaan hermojen viereen tai sisään
• endometrioosikiinnikkeet voivat kiinnittää elimiä toisiinsa, joka erityisesti suolen yhteydessä on kivuliasta
• kipu voi kroonistua ja potilas voi kipuilla vaikka endometrioosia ei varsinaisesti enää löydy esim. leikkauksen jälkeen
• vaikka kohtu ja munasarjat leikattaisiin pois niin silti oireita voi esiintyä eli endometrioosi ei voi parantaa radikaalillakaan leikkauksella
• kansainvälisissä tutkimuksissa on löydetty viitteitä endometrioosin ja hermojen poikkeavan rakenteen yhteydestä endometrioosiin, ja endometrioosia sairastavilla naisilla on todettu esiintyvän enemmän kipuhermoja kuin terveellä naisella. Lisäksi joidenkin tutkimusten mukaan endometrioosipotilaan kohdun limakalvolla ja lihaskerroksessa on kipua aiheuttavia hermosäikeitä, joita ei ole terveellä naisella
• noin 50%:lla endometrioosipotilaista esiintyy lapsettomuutta ja endometrioosi löytyykin usein juuri lapsettomuustutkimusten yhteydessä
• tyttövauvoilla voidaan nähdä indikaatioita siitä, että endometrioosi voi puhjeta. Tyttövauvoilta tulee pientä verenvuotoa muutaman päivän ikäisenä, joka on täysin normaalia. Jos vuoto ei pääse ulos saattaisi se olla yksi selitys endolle.

Hurjaa, eikö totta? Lähteinä tässä jutussa on käytetty omakohtaisia ja kanssasisarteni kokemuksia sekä Endometrioosiyhdistyksen nettisivuja.

Minä ja turvonnut mahani tällä viikolla.

Tänään pukeuduttiin keltaiseen: tiedätkö miksi?

"Endometrioosiyhdistys on valtakunnallinen potilasyhdistys, jonka tehtävänä on edistää endometrioosia sairastavien hyvinvointia.  Yhdistys tarjoaa vertaistukea endometrioosia sairastaville ja heidän läheisilleen, sekä lisää yleistä tietoutta endometrioosista." Lähde.

Arpi. Yksi niistä kolmesta.

Luonnollisesti tutustuin Endometrioosiyhdistyksen toimintaan heti diagnoosin saatuani. Ihan ensimmäiseksi liityin Facebookin Endometrioosittaret-vertaistukiryhmään (https://www.facebook.com/groups/endometrioosittaret/). Työni puolesta tarjosin myös apuani RAY-rahoitteisen kehittämisprojektin suunnitteluun, jonka kohderyhmänä olisivat nuoret naiset. Melko nopeasti tapasin yhdistyksen puheenjohtajan Danan, joka pyysi minua mukaan suunnittelemaan endometrioosiviikkoa.

Valtakunnallista endometrioosiviikkoa vietetäänkin tällä viikolla ja viikon pääteemana on ”Voimakas kuukautiskipu ei ole normaalia, eikä sen kuulu olla osa naisen elämää”. Endometrioosiviikon tukijana toimii kansanedustaja Sari Sarkomaa.

Endometrioosista aiheutuneet kustannukset ovat hyvin mittavat yhteiskunnan kannalta. Voimakkaat kivut johtavat koulu- ja työpoissaoloihin ja rajoittavat harrastuksia sekä normaalia sosiaalista elämää. Noin puolella naisista, joilla on lantion alueen kipuja tai lapsettomuutta todetaan endometrioosi. Kansainvälisesti on tutkittu endometrioosin vaikutusta naisen ja yhteiskunnan talouteen ja keskimäärin vaikutus on vuosittain noin 10 000 € / endometrioosia sairastava nainen. Euroopan tasolla on arvioitu, että endometrioosin hoidon rahallinen kustannus nousee vuosittain jopa yli 10 miljardiin euroon.

Viikko alkoi hienosti jo sunnuntaina kun Aamusydämellä -ohjelmassa oli kaksi endometrioositarta kertomassa oman tarinansa. Ohjelma on katsottavissa Yleareenasta, http://areena.yle.fi/tv/2467078?ref=leiki-arp. Ja artikkeli luettavissa Ylen sivuilla, http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/03/19/aamusydamella-endometrioosi. Asia elää sydämessäni niin vahvasti, että muutama kyynel vierähti ohjelmaa katsoessa. Ohjelmalla oli 283 000 katsojaa, joka on aivan mieletön määrä! Ohjelman seurauksena Facebookin vertaistukiryhmään on liittynyt jo vajaa sata uutta jäsentä. Odotamme pöhinän jatkuvan koko viikon ajan.

Ihanat huippumimmit toimistolla keltaisissaan! <3

Tämä maanantai on ollut Pukeudu keltaiseen -päivä, sillä keltainen on kansainvälisesti endometrioosin väri. Haastoin Facebookissa kaverini pukeutumaan keltaiseen ja työporukkamme kanssa sovimme pukeutuvamme keltaisiin väreihin. Olen aivan suunnattoman otettu siitä, että moni tarttui haasteeseen. Vanha koulukaverini oli jopa pukenut vastasyntyneelle vauvalleen keltaiset housut: sattumaa tai ei niin tulin siitä aivan super iloiseksi. Katsokaa nyt tuota kuvaa, sydän pakahtuu <3 Meidän Elina tuunasi kuvaan tekstit. Levitämme sanaa työmmekin puolesta tällä viikolla, sillä toimintamme tavoittaa niin monet nuoret, joiden on hyvä tietää tästä sairaudesta.

Lauantaina osallistumme mieheni kanssa Million Woman March kävelytapahtumaan endometrioositietoisuuden lisäämiseksi. Kävely on maailmanlaajuinen tapahtuma.

Endometrioosiviikon Facebook -ryhmässä pääset seuraamaan viikon tapahtumia, lisäämään omia julkaisuja ja kuvia sekä osallistumaan endometrioosiviikon tehtäväpassiin, https://www.facebook.com/groups/1380330288946003/.

Arvioidaan että 5-10% hedelmällisessä iässä olevista naisista sairastaa endometrioosia. Suomessa tämä tarkoittaa noin 60 000 - 120 000 naista. Tutkimusten mukaan 20% saattaisi olla oireettomia, joka tarkoittaisi että noin 48 000 - 98 000 suomalaista naista kärsii endometrioosista.
Pohdimme yhdistyksessä, että jos edes 10% tästä määrästä liittyisi yhdistyksen jäseneksi niin kuinka merkittävä potilasyhdistys meistä tulisikaan. Sekä taloudelliset että työvoimalliset resurssit riittäisivät hienosti tietoisuuden levittämiseen, vertaistuen monipuolistamiseen ja lisäämiseen sekä ennen kaikkea hoidon parantamiseen ja sitä kautta diagnoosiviiveen (6-9v) lyhentämiseen.
Tässä haastetta meille ja hieno pitkän tähtäimen tavoite!

Tuloksellista endometrioosiviikkoa niin sairastaville kuin heidän läheisilleen!

#endometrioosi #endometrioosiviikko

Mitä elämä haluaa opettaa?

Ymmärrämme vaikeiden asioiden opetukset kun suurin kriisivaihe on ohi tai jopa vasta vuosien päästä. Jotkut eivät näe opetuksia koskaan, sillä niiden ymmärtäminen vaatii meiltä pysähtymistä ja pohdintaa.

"Vaikeudet pyrkii synnyttämään meissä tietoisuutta. Vaikeudet opettaa aina, mitä elämä haluaa opettaa? -Tommy Hellsten.

Raaka, kivulias, yllättävä, hämmentävä. Kaipasin elämääni rentoutta, kiireettömyyttä, kauneutta, vähemmän stressiä, enemmän nauttimista. Kaipasin muiden ja itseni rakastamista, kiitollisuutta siitä mitä on, armollisuutta ja läsnäoloa itseäni kohtaan.

Sitten elämääni tulivat kaksi enkeliä: elämäntaidon valmentaja Carita sekä endometrioosi, joista tosin toinen demonin vaatteissa. Nämä kaksi ovat tuoneet elämääni niin paljon hyvää. He ovat saaneet minut pysähtymään, keskittymään itseeni ja omaan hyvinvointiini. He ovat saaneet minut pohtimaan omia arvojani ja voimavarojani. He ovat opettaneet minulle ettei elämää voi suunnitella, vaan on elettävä päivä kerrallaan, läsnä tässä hetkessä. He ovat auttaneet minua pääsemään eroon suorittamisesta. He ovat vahvistaneet parisuhdettani. He ovat opettaneet elämään epätietoisuuden kanssa.

Kirjallisuutta kannattaa lukea. Ne ovat täynnä upeita viisauksia.

Elämäntaidon valmennuksessa tehtyjen hyvin yksinkertaisten tehtävien, pohdintojen ja keskustelujen kautta olen oivaltanut todella paljon. Epävarmuus, riittämättömyyden tunne ja huono stressi ovat taakse jäänyttä elämää. Olen tullut armollisemmaksi itseäni kohtaan, saanut tukea ja arvokkaita neuvoja vaikeisiin asioihin. Usko itseeni on kohonnut. Nautin elämästäni, työstäni, perheestäni ja kaikesta tärkeästä ympärilläni paljon paljon enemmän. Valmennus on vaikuttanut erittäin positiivisesti myös parisuhteeseeni ja työelämään. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä kiitollisuuden ja rakkauden määrää, joka Caritalle kuuluu.

"Elämäntaidon valmennus –Life coaching Carita Riiheläinen 

Elämäntaidon valmennuksen tehtävänä on auttaa etsimään tasapainoa ja selkeyttä elämään. Usein jo asioiden kohtaamien ja niiden äänen sanominen auttaa ihmistä oivaltamaan oman tilanteensa. Valmentajan tehtävänä on kuulla ihmisen oma kertomus elämästään, esittää tarkentavia kysymyksiä ja viedä keskustelua eteenpäin. Valmentaja kuuntelee, kartoittaa, kyselee ja kannustaa. Keskustelujen myötä asiakkaalle saattaa syntyä uusia oivalluksia ja näkökulmia omaan elämäntilanteeseensa. Elämäntaidon valmentaja on ikään kuin henkisen puolen personal trainer. 

Ihmiseen kohdistuu tänä päivänä paljon paineita ja tarpeita ja usein tuntuu, että elämä kuluu niihin vastatessa. Ihmisen on tärkeä hahmottaa onko tämä sitä, mitä itse haluaa ja mitkä asiat kokee itselle tarpeelliseksi. Tuntuuko kuin olisit hukassa kiireen ja velvollisuuksien keskellä? Tarvitsetko kenties apua ajankäytön hallintaan? Mietitkö kenties päivä toisensa jälkeen mitä minun pitää tehdä, ei sitä mitä haluan tehdä? Onko Sinulla mahdollisesti kadoksissa ajatus siitä, kuka minä olen, mitä minä oikeasti haluan, mitkä ovat ne arvot joiden mukaan haluan elää ja kuinka saavutan haluamani?  

Valmennus perustuu positiiviseen psykologiaan. Valmennus on innostavaa ja mukavasti eteenpäin vievää."

Elämäntaidon valmennus on ollut minulle kuin terapiaa vaikkei se sitä varsinaisesti ole. Olen sitä mieltä, että tämän tapaista edistävää ja ennaltaehkäisevää työtä tulisi tehdä paljon enemmän. Aivan kuten työssänikin teen edistävää ja voimavaralähtöistä nuorten mielenterveystyötä, kaikkien ihmisten tulisi osata hakea itselleen sopivia tapoja ja keinoja fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin edistämiseen. Sama pätee parisuhteisiin: on hyvä mennä juttelemaan vaikkapa sitten parisuhdeterapeutille vaikkei mitään varsinaisen suuria ongelmia olisikaan. Mielestäni kaikki nämä teot ja itsestä huolehtiminen vain osoittavat, että rakastamme itseämme. Se ei todellakaan ole itsekkyyttä kuten usein ajatellaan. Sinun tulee pitää ensisijaisesti itsestäsi huolta, sitten vasta kanssaihmisistäsi. Kouluissa tulisi ottaa näitä asioita yhä enemmän esille: jokaisen on hyvä pohtia omia arvojaan, unelmiaan, kiitollisuutta sekä mielenterveys- ja elämäntaitojaan. Niitäkin voi oppia ja vahvistaa. Näen etenkin järjestöjen roolin tässä asiassa suurena. Työssäni olemme vieneet juurikin edellä mainittuja asioita opiskelijoiden arkeen tarjoamalla mielenterveys- ja elämänhallintaitoja vahvistavaa valinnaisainetta. Edistävään ja ennaltaehkäisevään työhön satsaaminen tulee myöskin yhteiskunnalle halvemmaksi kuin korjaava työ. Hyvää on ylläpidettävä, sillä tässä kaaoksessa ja muuttuvassa kovien arvojen maailmassa vajoamme erittäin helposti synkkyyteen.

17.2.2015 tuli täyteen 8-vuotta <3

Kiitollisuus, läsnäolo, nauttiminen, unelmien toteuttaminen. Yhteys, tyyneys, rakkaus ja herkkyys. Näitä asioita ja arvoja vaalin erityisesti elämässäni nyt ja joka päivä.

"Olen vastuussa omasta elämästäni ja omasta hyvinvoinnistani. Jos asiat eivät mene, kuten olen mielikuvissani kuvitellut, käännyn sisäänpäin ja mietin, mitä itse voin tehdä toisin, juuri nyt. Minä itse päätän, miten suhtaudun olosuhteisiin, ihmisiin ja tilanteisiin. Toki asioita tapahtuu, joita en elämääni halua, mutta silloinkin voin valita lopulta sen miten niihin asioihin suhtaudun. En halua syyttää toisia, vaan päätän jatkaa itse eteenpäin niillä eväillä, jotka minulla nyt ovat". Jenny Belitz-Henrikssonin kirjasta Sisäinen voima - 365 ajatusta parempaan arkeen.

Jatkan eteenpäin niillä eväillä, jotka minulla nyt ovat.

Monenlaisia tunteita

Luen jälleen vertaisteni tarinoita. Niitä on netti pullollaan, erityisesti Endometrioosiyhdistyksen vertaistukiryhmässä Facebookissa. Kiehun raivosta, epäoikeudenmukaisuudesta, surusta. Lääkärit eivät usko, opettajat eivät usko, vähättelyä, hormoneja, syöpälääkityksiä, ivf-hoitoja. Onko toivoa enää jäljellä? Mitä pitää tehdä, että tästä sairaudesta tiedetään ja meidät otetaan todesta?

Minäkin luulin, että päässäni viiraa. Tottakai luotin siihen, että gynekologit osaavat asiansa. Sitten syytin itseäni siitä etten osannut kertoa tuntemuksistani, oireistani, kivustani, kurjuudestani tarpeeksi hyvin. Luotin sokeasti siihen, että gynekologit tietäisivät ettei voimakas kuukautiskipu kuulu naisen elämään.

Voimakas kuukautiskipu ei ole normaalia!

Minun eteeni on matkan varrella sattunut monia ihmisiä keillä olisi ollut mahdollisuus kertoa minulle, jos olisivat tienneet: neuvolan hoitaja, keneltä sain ensimmäiset e-pillerini kipujen hoitoon. Lääkäri, joka neuvolassa kirjoitti minulle uuden reseptin. Lukuisat gynekologit keiden vastaanotolla olen käynyt. Se opettaja, joka vei minut kotiin kun en voinut kivun takia olla koulussa. Monta mahdollisuutta pelastukseen.

Se ei kuitenkaan enää riitä. Se, että vain gynekologit tietävät. Kouluterveydenhoitajilla, opettajilla, kuraattoreilla, koulupsykologeilla - kaikilla niillä ketkä kohtaavat nuoria, tulee olla tieto tästä sairaudesta. Endometrioosiyhdistyksellä ja sen jäsenillä on tietoisuuden leviämisessä suuri rooli: se voi erilaisin keinoin tehdä sairautta tunnetummaksi, esimerkiksi järjestämällä tietoiskuja kouluille.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Sananlasku, joka pitää hyvin paikkansa. Katsoin eilen illalla Inhimillisen tekijän, jossa oli haastattelussa kolme kroonisen sairauden kanssa elävää ihmistä. Päällimmäisenä mieleeni jäivät nämä ajatukset: elämä ei pääty sairauteen vaan sen kanssa voi elää. Hetkestä nauttiminen korostuu ja haaveista tulee tehdä totta nyt! Pelko ja murehtiminen ovat turhia ja ne vähentyvät sairauden myötä. Sairastumiselle ei voi mitään mutta sille voi miten sairastat. Allekirjoitan nämä kaikki.

Sisäinen voima - 365 ajatusta parempaan arkeen.

Näihin ajatuksiin saa tukea Vastaisku ankeudelle -blogin kirjoittajan Jenny Belitz-Henrikssonin uudesta kirjasta: Sisäinen voima - 365 ajatusta parempaan arkeen. Aion kirjoittaa blogiini ajatuksia ja ajatelmia tuosta kirjasta, joka niin syvästi kolahtaa minuun. Tässä yksi niistä:

"Onnellisuus voi olla arkesi perusvire ja elämäsi vahva perusta. Onnellisuus ei tarkoita, ettet ikinä kokisi kärsimystä tai ettei arjessasi olisi huonoa stressiä ja tiukkoja tilanteita. Hyviä ja huonoja asioita tapahtuu, mutta silti normaali perusolotilasi voi ja saa olla ilo ja onnellisuus. Ja kun tunnet olosi hyväksi, olet valmiimpi kohtaamaan myös erilaisia vastoinkäymisiä ja niiden opetuksetkin näet usein selkeästi. Ilon ja onnellisuuden kautta lakkaat myös useimmiten murehtimasta pikkuasioista. Sinulla ei ole enää tarve valittaa tai voivotella turhasta tai pikku asioista. Hyvinvointi on oma valintasi, niin myös se, mitä päivältäsi tai vaikka sitten koko elämältäsi toivot, haluat ja odotat. Toki kohtaat vastoinkäymisiä, mutta itse valitset asenteen niitäkin kohdatessasi. Voit valita asenteesi jokainen aamu, kun heräät."

"Jos minua ottaa päähän, katson ympärilleni ja noteeraan viisi kaunista asiaa tai ihanaa ihmistä, jotka ovat elämässäni. En muistele vanhoja, elämäni on tässä ja nyt. Kun sisälläni kuohahtaa, palautan itseni tähän hetkeen ajattelemalla, että tämäkin menee ohi. Iltaisin kiitän päivän aikana tapahtuneista asioista ja tilanteista, riippumatta siitä, millaisia ne olivat. Joskus isokin ongelmatilanne tietää hyvää, joka saapuu elämääni myöhemmin. Aamuisin valitsen onnellisuuden ja päätän, että päivästä tulee loistava."

Kirjasta lisää Facebookissa ja Vastaisku ankeudelle -blogissa. Sisäinen voima löytyy sisältäsi ja voit käyttää sitä joko itseäsi vastaan tai sinun hyödyksesi. Sinä itse voit valita ja vaikuttaa.